Lumimuutos
26/07/2024
Sodankylään iso vanhojen metsien kokonaisuus
Sodankylän pohjoisosiin on saatu 176 hehtaarin vanhojen metsien ja soiden kokonaisuus joka tulee Posoaapaa ja Koitelaisen erämaa-aluetta. Kokonaisuuden luontoarvot ovat korkeat ja alue on oleellinen poronhoidolle. Yhteensä neljän palstan kokonaisuus sisältää täysin säilyneitä vanhan metsän kuvioita ja muita pohjoisboreaalisen metsän elinympäristöjä.
Vanhat metsät liitettiin ohjelmaan heinäkuussa 2024. Ne sisältävät n. 175-vuotiasta mänty-, koivu- ja kuusimetsää. Alue on erittäin edustava kokonaisuus lähes koskemattomasta pohjoisboreaalisesta metsästä.
Kokonaisuus toimii yhdistävänä ekologisena käytävänä Posoaavan ja Koitelaisen Natura-alueiden välillä.
92358 hehtaarin Posoaapa ja sen osat, Tenniöaavan ja Kaita-aavan muodostama kokonaisuus on mahtavimpia Peräpohjolan aapakomplekseja. Joet jakavat alueen useaan suureen osaan. Kaltevuus on suolla suhteellisen vähäinen. Niinpä rimmet ovat suuria ja jänteet pitkiä, yhtäjaksoisina jatkuvia. Pääosa soista on rimpinevoja. Tenniöaavalla Ylä-Postojoen lounaispuolella on valtava upottava rimpineva-alue, jolla jänteet kuitenkin jatkuvat jokseenkin katkeamatta alueen poikki.
Pomoaavan-Ison Postoaavan suoalueeseen kuuluu sekä Peräpohjolan että Metsä-Lapin aapoja. Täten alue on suoyhdistymätyyppien vaihettumisvyöhykettä. Postoaavan aluuen pääosa on Peräpohjolan aapasuota, jolla pitkät jänteet halkovat isoja rimpiä. Tälläkin suolla on selvästi havaittavissa Metsä-Lapin piirteitä verkkomaisin jänne- ja rimpimuodostumin. Pomoaapaa luonnehtivat ensisijassa Metsä-Lapin aapasoille ominaiset piirteet. Tyypillistä on roudan rikkoma jänneverkko, rimpien suhteellisen pieni koko ja soiden paikoin selvä kaltevuus. Alueen metsät ovat lähes kokonaan yli 200-vuotiaita luonnontilaisia kuusikoita. Alueella on myös ultraemäksisiä kallioita. Pomokairan alue kuuluu pohjoisen Peräpohjolan aapasoihin. Alueella on erittäin tärkeä merkitys pohjoisen suolinnuston pesimäalueena.
48938 hehtaarin Koitelaisen alue on laaja soinen vedenjakaja-alue Luiron ja Kitisen välissä. Suot ovat pääasiassa aapasoita. Pääasiassa eteläiseen osaan sijoittuvat monipuoliset letot kattavat n. 3% pinta-alasta. Paikoin on jänteettömiä hyvin vestisiä rimpiä ja koivikkoisia aapoja. Puroja reunustavat pajukot ja kuusikkokorvet. Alueella on lähes 100 km pieniä puroja. Metsät kasvavat saarekkeina. Koitelaisen (tunturin) rinteillä ovat edustettuina kaikki Pohjois-Suomen metsätyypit. Metsät ovat pääasiassa luonnontilaisia yli 200-vuotiaita tuoreiden kankaiden kuusikoita. Lahopuuta on kattavasti. Alueella on ultraemäksisiä kallioita.
Koitelaiskaira on edustavimpia aapasuoalueita. Se on säilynyt erämaisena. Alue on erittäin merkittävä uhanalaisten lintujen ja nisäkkäiden pesimä- ja elinalue. Lintulajisto on monipuolinen.
Kohde on kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luettelossa eli ns. Ramsar-kohde sekä kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA).
Kevitsan kaivosalue sijoittuu Koitelaiskairan välittömään läheisyyteen.
Lumimuutos
05/07/2024
Ellalan laaja suokokonaisuus avaa uuden strategisen ennallistamiskokonaisuuden Ranualla
Ellalan soiden, vanhojen ja elpyvien metsien sekä turvemaiden kokonaisuus on n. 500 hehtaaria. Se tukee Litokairaa ja on samalla uusi Elpyvä maisema-ohjelman avainkohde.
Kesä- ja heinäkuussa Lumimuutos on koordinoinut paikallisten maanomistajien, Luiminka-joki-yhdistyksen ja muiden paikallisten tahojen kanssa ja olemme saaneet n. 500 hehtaarin ennallistamismaiseman. Kohteessa on satoja hehtaareja täysin ehjää aapasuota, metsiä, puroja, lähteitä ja turvemaita. Alueella oleva turvetuotantokokonaisuus tullaan ennallistamaan lähivuosina. Toimet auttavat merkittävästi alapuolisia vesistöjä.
Ellalan kokonaisuus tukee myös Litokairaa, hyvin merkittävää erämaista kokonaisuutta, jonka suuruus on yli 30,000 hehtaaria. Lumimuutoksella on jo Litokairan länsipuolella Makkaralatva-aavan kokonaisuus, 330 hehtaaria.
Litokaira sopii retkikohteeksi erämaista rauhaa ja koskematonta luontoa arvostaville ihmisille, joilla retkeilyn perustaidot ovat hyvin hallinnassa. Jatkossakin erämaisuutta halutaan vaalia, sillä Litokaira on suurin yhtenäinen luonnontilaisena säilynyt suometsäerämaa napapiirin eteläpuoleisessa Euroopassa.
Suuren kokonsa, vaikeakulkuisuutensa ja vaikean saavutettavuutensa vuoksi Litokaira on sitkeästi kestänyt ihmisen yritykset muokata ja hallita ympäristöään. Niinpä se onkin säilynyt aitona erämaana, erämaana omasta voimastaan, eikä pelkästään ihmisen hyväntahtoisten luonnonsuojelupyrkimyksien vuoksi. Tästä johtuva muistuma menneiden, koko pohjoista pallonpuoliskoa peittäneiden soiden ja metsien hiljaisesta mittaamattomuudesta on edelleen aistittavissa Litokairaa kuljettaessa.
Se, joka uskaltautuu ylittämään Litokairan upottavia rimmikoita, rämpimään sotkuisiksi tiheiköiksi lomittuvien suopursujen rämeiköissä ja väistelemään kangasmetsäsaarekkeiden ikimetsiin kaatuneita keloja, saa palkkioksi luontoelämyksen, joka varmasti monin verroin korvaa retken rasitukset. Päiväretkeläisillä on mahdollisuus tutustua Litokairaan Papinpalon luontopolun kautta.
Litokairan alue sijaitsee kolmen kunnan alueella. Eteläosat ovat Pohjois-Pohjanmaata, Pudasjärven ja Iin kuntien aluetta ja pohjoisosa sijaitsee Lapissa, Ranuan kunnan alueella. Litokaira on pääosin luonnonsuojelulailla rauhoitettu, ja alue kuuluu soidensuojeluohjelmaan sekä euroopanlaajuiseen Natura 2000 -suojeluohjelmaverkostoon.
https:
Lumimuutos
19/05/2024
Kaksi uutta aluetta ICCA-rekisteriin – Saamelainen metsäalue ja Onkamo-järvet
Toukokuussa 2024 YK:n ympäristöohjelman suojelualuerekisteri hyväksyi ensimmäisen saamelaisten suojeleman metsäalueen eli niin sanotun ICCA-alueen. Ivalojoen varressa sijaitseva Altto-ojan metsä on 72 hehtaarin kokonaisuus. Samalla hyväksyttiin rekisteriin mukaan Pohjois-Karjalassa sijaitsevat Onkamo-järvet esimerkkinä paikallisyhteisöille tärkeistä luontoalueista.
Ivalojoen varressa sijaitseva Altto-ojan metsä, 72 hehtaarin kokonaisuus, on saamelaisen perheen perinteinen alue, jossa jatkuu saamelainen poronhoito. Alue on luontoarvoiltaan merkittävä. Alueen perheet halusivat Altto-ojan suojeluun, jossa myös saamelaisten perinnetieto, maankäyttö, historia ja luontotieto otetaan osaksi kokonaisuutta. Vuonna 2023 OSK Lumimuutoksen Elpyvä maisema-ohjelma (www.maisema.org) ja Altto-ojan saamelaisyhteisö aloittivat yhteistyön.
Syksyllä 2023 inventointien ja perinnetiedon keruun jälkeen Altto-ojasta jätettiin hakemus YK:n ympäristöohjelman luonnonsuojelurekisteriin. Tavoitteena oli saada kohde ICCA (Indigenous and Community-Conserved Areas) -alueeksi - ICCA-alueet ovat suhteellisen uusi, kansainvälinen suojelustatus alueille, joilla alkuperäiskansat tai paikallisyhteisöt kykenevät osoittamaan kiistattomasti kykyä suojella alueitaan, hallinnoida oikeuksiaan ja ylläpitää luonnon monimuotoisuutta.
Toukokuussa 2024 Altto-oja hyväksyttiin YK:n ylläpitämään ICCA-rekisteriin. Perusteluissa painottuvat luontoarvot ja saamelaisten perinne. Kohteella on useita uhanalaisia luontotyyppejä.
Alttokankaan aluetta luonnehtii jääkauden loppuvaiheen jäävirtojen kasaama hiekkatasanne. Tasanteen läpi jäävirta on syönyt jyrkkärinteisen kanjonin, jossa nykyisen Altto-ojan uoma kulkee voimakkaasti mutkitellen kohti Ivalojokea. Maaperä on veden huuhtomaa ja kerrostamaa hiekkaa ja Altto-ojan itärannalla on iso eroosiotörmä, jossa hiekan kerrostuneisuus näkyy komeasti. Tasanteen etelä- ja kaakkorinteet ovat harjumetsien valorinteitä ja alueeseen kuuluu myös kaksi matalaa, karua harjulampea.
Alueella on edustavia luonnontilaisia pohjoisboreaalisia mäntymetsiä, joiden puuston keski-ikä on yli 200 vuotta ja joissa on runsaasti keloja ja maalahopuuta. Kohteella on hakkuukuvioita, joita ennallistetaan yhteistyössä saamelaisten kanssa.
Samassa YK-kokouksessa hyväksyttiin myös pohjoiskarjalainen Onkamojärvien alue ICCA-rekisteriin. OSK Lumimuutos koordinoi pitkään jatkunutta kylävetoista järvien ennallistamiskokonaisuutta. YK:n päätöksessä todetaan, että Onkamot ovat merkittävä esimerkki järvien ennallistamisesta, jossa paikallisyhteisöt ovat saaneet korjaavien toimien piiriin lähes koko valuma-alueen.
Onkamoilla on esimerkiksi perustettu paljon kosteikkoja, ennallistettu soita, niitetty ja hoitokalastettu yli 15 vuoden ajan. Pääosaa toimista koordinoi Tuovi Vaaranta Pro Onkamojärvet Ry:stä viime aikoihin asti. Vuonna 2023 toiminta siirrettiin OSK Lumimuutokselle. Onkamoiden esimerkki on ensimmäinen pohjoisten alueiden kokonainen järvi valuma-alueineen, joka pääsee YK-rekisteriin ja sitä voidaan pitää merkittävänä esimerkkinä ponnistuksesta suomalaisen vesiluonnon kuntoon saamiseksi.
https:
Lumimuutos
17/05/2024
Kuoskun vanhat metsät ja aapasuot mukaan
Kuoskussa Savukoskella on yhteensä 120 hehtaaria kirveenkoskemattomia porometsiä ja aapasoita, jotka on saatu tänään mukaan Elpyvä Maisema-ohjelmaan. Ne muodostavat alueellisesti erittäin merkittäviä luontoarvoja sisältävän kokonaisuuden.
Kokonaisuudessaan viisi palstaa saatiin mukaan Kuoskusta, Savukoskelta.
Kohteista laajin on Marjavaaran vanha metsä sisältää n. 100-160-vuotiasta mänty- ja kuusimetsää sekä ehjää suota. Alue on erittäin edustava kokonaisuus lähes koskemattomasta pohjoisboreaalisesta metsästä. Kyseessä on puronvarren, suojuottien ja kangasmetsän hienoa mosaiikkia laaja yhtenäinen pala. Ihmisvaikutus vähäinen myös metsissä, puusto on keskiarvoltaan 98-vuotiasta. Vanhimmat kuviot 160-v ovat pienialaisia, mutta palstalla on useita hehtaareja 140-150-vuotiasta männikköä.
Puron varsi on soinen ja siellä enemmän lehtipuuta, muuten alue hyvin havupuuvaltaista. Johkanoja laskee Pyhäjokeen, jonka varrella on jonkin verran ojituksia. Rova-palstan läpi menee moottorikelkkareitti. Alue tukee Pyhäjoen luonnonarvoja ja Tenniöjoen valuma-alueen tilaa.
Marjavaaran vanha metsän läheisyydessä on Maltion luonnonpuisto ja Joutsitunturi-Koukkutunturin natura-alue. Yhteensä näillä suojelualueilla on kokoa 30,000 hehtaaria.
Maltion luonnonpuisto sijaitsee vedenjakaja-alueella. Luontotyypit ovat monipuolisia: aapasoita, laajoja metsiä vaarojen välissä, kivikkoisia rinnemetsiä ja pieniä puroja.
Joutsitunturin metsät ovat tunturirinteiden luonnontilaisia reheviä kuusikoita. Männiköt ovat eri-ikäisiä ja erirakenteisia. Sirrikummuissa on noin 250 ha:n laajuinen 1960-luvulla palanut koivuvaltainen alue. Koukkutunturin metsistä noin puolet on luonnontilaisia yli 200-vuotiaita karuhkoja kuusikoita. Männiköistä suurin osa on yli 200-vuotiaita. Koukkutunturin itärinteellä on nuorempia erirakenteisia männiköitä.
Tämän lisäksi n. 40 hehtaarin Vuospajanaapa on täysin ehjä suo- ja luonnonmetsän alue. Erityishuomiona 120-v hieskoivukuviot OMT-pohjalla Kuoskunojan varressa, jotka ovat todella hienoa rehevää puronvarsibiotooppia. Kauempana purosta on niukkapuustoista tai avointa ojittamatonta suota.
Länsireunassa rimpirakenteista, oikein hienoa vetistä nevaa. Palstan eteläreuna rajautuu valtion ojitettuun suohon. 1980-luvulla rimpinevalta havaitut suopunakämmekkä ja suovalkku indikoivat rehevyyttä myös avosuon puolella.
Vuospajanaapa lähellä olevan 12785 hehtaarin Joutsenaavan Natura 2000 -alueen tavoitteita (FI1301404). Alue on laaja yhtenäinen suoalue, topografialtaan laakea allas, jolla suot ovat kehittyneet erittäin rimpisiksi ja jänteisiksi. Luonteenomaisia ovat myös laajat korpivyöhykkeet aluetta halkovan Aatsinkijoen ja sen sivupurojen varsilla.
Joutsenaapa on pääasiassa vähä- ja keskiravinteinen, laajimmat lettoalueet ovat Kuppiaavalla. Neva-alue on lähes kauttaaltaan vetistä rimpinevaa. Rämeet ovat karuja rahka-, tupasvilla- ja sararämeitä. Purojen ja jokien rannoilla on ollut laajoja tulvaniittyjä.
Kaita-aavan pohjoisosa on jänteistä, vaivaiskoivuvarpuista rimpinevaa, jossa on jonkin verran lettomaisuutta. Puustoiset suot kattavat n. 21 % kokonaispinta-alasta. Lettojen kokonaisosuus on 5 % (n. 643 hehtaaria). Pohjoisen Peräpohjolan aapasoihin kuuluva suoaluekokonaisuus, jolla on vahva erämainen leima. Alueella pesii useita harvinaisia ja uhanalaisia lintulajeja.
Lisäksi Vuospajanaapa on lähellä Vuotostunturin suojelualuetta.
Kohteet säästettiin kahden poromiehen, Yrjö Kuoskun ja Pentti Pulskan toimien avulla. Pääosaa alueista ei ole hakattu koskaan.
Lumimuutos
30/04/2024
Iivananaho Ryökkylässä ja Pärjänjoen kohteet täydentävät kevättä
Iivananahon 8 hehtaarin kokonaisuus Ryökkylän runokylästä Koitajoella vahvistaa kulttuuriperintöä ja perinnebiotooppeja sekä tukee ekologisia käytäviä. Tämän lisäksi Ii-joen valuma-alueeseen kuuluvan Pärjänjoen varrelta on saatu mukaan kohteita sekä Pudasjärveltä että Taivalkoskelta.
Iivananahon ennallistamisala Ilomantsissa Mekrijärvellä on kokonaisuudessaan 8,81 hehtaaria. Osa kokonaisuudesta on suoraan kytkeytyneenä Korvinsuo-Parilamminsuo (FI0700022) Natura 2000-alueeseen, jonka koko on 661 hehtaaria.
Iivananahon ennallistamisala kokonaisuuden osalta oleellista on Ryökkylän perinnebiotooppien sekä boreaalisten metsien muodostama kokonaisuus. Kohde sijaitsee Ryökkylän kylän ytimessä. Kylällä on hyvin merkittäviä kasvillisuus- ja perinnebiotooppiarvoja.
Tämän lisäksi kohteeseen kuuluu Lavasaaren alle hehtaarin saari, jossa on n. 100 vuotiasta metsää. Iivananaho muodostaa jatkumon, jonka liittyminen Korvinsuo-Parilamminsuon kokonaisuuteen sekä lahopuumääriltään elpyvät metsät ovat tärkeitä.
Korvinsuo on edustava, laaja-alainen eksentrinen kermikeidassuo Mekrijärven länsireunalla. Natura-alue rajautuu suoraan Kätkäjärveen ja alueen rajaus pitää sisällään myös Parilammen rantaluhtineen sekä Paripuron varren. Suo on luonnontilainen lukuunottamatta itä-pohjoisosan pienialaisia rämereunusten ojituksia. Natura-alueen metsät ovat metsätaloudellisesti hoidettuja mäntyvaltaisia suosaarekkeita, joissa osassa puusto on jo iäkästä ja lahopuuta on jonkin verran.
Kohteella on Megrijärven ja Ryökkylän historian kannalta merkittäviä rakennuksia, joilla on kulttuuriperintöarvoa.
Pärjänjoen kohteilla Pudasjärvellä ja Taivalkoskella vahvistetaan Syötteen kansallispuiston yhteenkytkeytymistä ja vanhojen luonnonmetsien kokonaisuuksia. Yhteensä yli 20 hehtaarin kohteet ovat säilyttäneet monia luonnon arvojaan ja tukevat omalta osaltaan kansallispuiston eri osien kokonaisuutta.
Lumimuutos
19/04/2024
Heinäjänkä tukee Meltausjoen suuntaa
Heinäjänkä, 22 hehtaarin metsä ja suo, on monien luontoarvojen kohde Länsi-Lapissa.
Heinäjänkän ennallistamisala on yhteensä 21,84 hehtaaria. Kohteella on toipuvaa pohjoisboreaalista metsää, vanhan metsän kuvioita, jossa on yli 107-vuotiaita puita, sekä ehjää suota ja useita lähteitä.
Kohde tukee omalta osaltaan Meltaus- ja Ounasjoen valuma-alueiden tilan säilymistä.
Lumimuutos
24/03/2024
Louhineva suojellaan
Pirkanmaan ELY-keskus ja OSK Lumimuutos ovat päättäneet luonnonsuojella ennallistetun 82 hehtaarin Louhinevan Pirkanmaalla, Kuivasjärven valuma-alueella osana kansallista HELMI-ohjelmaa. Suo on maakunnan tärkeimpiä riekkosoita ja erittäin merkittävä Kuivasjärven vedenlaadun, ilmastonmuutoksen torjunnan ja paikallisen monimuotoisuuden kannalta. Neva ennallistettiin ojitusten osalta 2019-2023. Ennallistaminen toi seutukunnalle myös investointeja. Suojelupäätös mahdollistaa hirvenpyynnin ja kylille tärkeän metsästyksen jatkumisen alueella.
Pirkanmaan ELY-keskus ja OSK Lumimuutos ovat suojelleet maaliskuun alussa Parkanossa sijaitsevan Louhinevan. Rauhoitusalueen pinta-ala on 82 hehtaaria, kokonaisuudessaan neva on n. 90 hehtaarin kokonaisuus. Se on keskeinen osa Louhinevan suokokonaisuutta, johon sijoittuu suurin osa suon ojittamatonta osuutta. Louhineva on ojitetuilta alueilta lyhytkortista nevaa, muuttuma-asteilla olevia rämeitä ja varputurvekangasta. Ojittamaton alue on lyhytkortista nevaa ja varsinaista saranevaa. Suon vesitalous on muuttunut ja kasvillisuusmuutokset ovat selviä. Ennallistamisella on kuitenkin palautettu vesitaloutta ja suon toimivuutta takaisin alkuperäiseksi.
Osana Pro Kuivasjärvi ry:n toteuttamia hankkeita alueella on tehty ennallistamistoimia, jolla suon vesitalous ja kasvillisuus pyritään palauttamaan luonnontilaiseksi ja säilyttämään riekonelinympäristö, jona alue on toiminut. Kokonaisuudessaan vuosien 2016-2024 aikana Kuivasjärven valuma-alueella on ennallistettu ja toteutettu laajoja kunnostustoimia. Louhineva on näistä toimista maantieteellisesti mittavin. Se pysäyttää kuormitusta yläpuolisilta alueilta ja turvaa omalta osaltaan Kuivasjärven pohjoispuolen kohenevaa tilaa. Myös muun muassa Salojennevan kosteikko, suurin lajissaan Pirkanmaalla (30 ha), sijaitsee Kuivasjärven alueella.
Pohjois-Pirkanmaalla esiintymisalueensa etelärajoilla esiintyvä, valtakunnallisesti vaarantunut riekko pesii Louhinevalla. Riekko on paikkauskollinen lintu, joka vaatii avointa suota pesimäreviiriksi sekä sopivien suoalueiden riittävän tiheää verkostoa: riekko siirtyy harvoin yli viiden kilometrin päähän syntysuoltaan. Louhineva tunnetaan myös kapustarinnan, taivaanvuohen, nuolihaukan, kurjen ja silmälläpidettävän teerin elinympäristönä. Louhinevalla esiintyy uhanalaisia ja silmälläpidettäviä suoluontotyyppejä, ja neva muodostaa arvokkaan osan alueen suoverkostoa.
Tero Mustonen OSK Lumimuutoksesta toteaa, että ”Louhineva on Ylä-Satakunnan ja Kuivasjärven kannalta suurin pääosin ehjä suo. Siellä on riekon, haukan, kurkien ja muiden lintujen hyvä olla. Suojelu ja ennallistaminen, jossa kylien tarpeet on huomioitu vaikkapa metsästyksen osalta osoittavat, että ne ovat nykyaikaisia ja fiksuja askeleita eteenpäin. Ennallistaminen toi kymmenien tuhansien investoinnin alueen ennallistaneille urakoitsijoille. Kokonaisuuteen jää ’pieni tahra’ voimalinjan suojelemattomasta käytävästä suon keskelle, jonka samanaikaiset, useat tuulivoimahankkeet vaatinevat. Nyt onkin hyvä punnita, mikä on energiahankkeiden tasapainoinen kokonaisvaikutus samalle seutukunnalle, jossa on juuri saatu 1900-luvun vahinkoja korjattua. Kokonaisvaikutusta ei taida tietää kukaan tällä hetkellä.”
Lumimuutos
03/03/2024
Ensimmäinen kohde Sodankylästä mukaan
Takalan metsä ja suoalue on 100 hehtaarin Sodankylässä, Länsi-Lapissa ja se saatiin mukaan helmikuussa 2024. Alueella on säilynyt paljon luonnonarvoja. Toisaalta kohdetta on 2010-luvulla hakattu useampia kuvioita.
Kohteella on avosuota ja vanhaa metsää, jossa on yli 165-vuotiaita puita. Takalan metsä ja suoalue on tärkeä arktisten muuttajien pesimäalue sekä porotalouden kannalta tärkeä alue. Takalan metsä ja suoalue tukee omalta osaltaan Näätävuoma-Sotkavuoman (FI1300604) Natura 2000 -aluetta, 10675 ha.
Näätävuoma-Sotkavuoman alue on laaja aapasuoalue. Suoyhdistymä on monipuolinen: karuja rämeitä, aukeita nevoja ja reheviä lettoja. Raasujärven ja Teikkualammen ympäristössä on vanhoja suoniittyjä samoin Näätävuoman länsilaidalla. Kuusikko-Näätäselässä on pienehkö soranottoalue. Näätäselän hakkaamattomissa metsissä on runsaasti lahopuuta. Alueella on yli 200-vuotiaita kuusikoita ja nuorempia lehtipuuvaltaisia metsiä.
Puustoisia soita on kaikkiaan 2370 ha, noin viidennes alueen pinta-alasta, ja lettoja 2380 ha, viidennes kokonaispinta-alasta.
Lähteitä ja lähdesoita on 3 ha ja metsäluhtia noin 100 ha. Näätävuoman-Sotkavuoman alue kuuluu eteläisen Peräpohjolan aapasoihin. Alueella pesii monipuolinen kahlaajalinnusto.
Lumimuutos
24/01/2024
Kuumunsuo avaa ennallistamisvuoden
Kuumunsuo Kuhmossa on 44 hehtaarin suo- ja metsäalue, jossa on paljon luontoarvoja jäljellä.
Kuumunsuo tukee omalta osaltaan metsäpeuran elinympäristöjä ja suo- sekä vanhan metsän monimuotoisuutta. Kuumunsuo on Jonkerinsalon EU Natura-alueen vieressä ja täydentää omalta osaltaan alueen monimuotoisuutta.
Lumimuutos
13/12/2023
Arktisen tilan raportti USAssa tiivistää ennallistamisohjelman tuloksia
Yhdysvaltain ilmatieteenlaitoksen NOAA:n vuosittainen Arctic Report Card tiivistää vuoden 2023 kalottialueen tilaa ja ääreistyvää säätä. Elpyvä maisema-ennallistamisohjelma on raportissa mukana.
Elpyvä maisema-ennallistamisohjelma on yksi raportin ratkaisuluvuista. Erityisesti suoluonnon ennalistaminen sekä saamelaismetsien rooli on raportissa nostettu avainrooliin. Ilmatieteenlaitoksen raportti päättää aktiviisen ennallistamisvuoden.
http:
